Pyörätyypit

Alle olemme listanneet erilaisten pyörien päätyypit ja alalajeja. Fillarimaailma muuttuu kuitenkin jatkuvasti ja koko ajan keksitään uudenlaisia pyöriä, joten tiukkaa rajanvetoa eri kategorioiden kesken on välillä hieman hankalaa tehdä (ja myös turhaa).

 

Hybridit

Maastopyöristä lainattua tekniikkaa yhdistettynä retkipyörän runkogeometriaan ja isompaan rengaskokoon (28”)= hybridi. Lisätään runsas varustelu ja saadaan trekkingpyörä. Vaihteistona ulko- eli ketjuvaihde (7-30 vaihdetta) ja jarruina käsijarrut (vanne-, rulla- tai levyjarru). Ajoasennoltaan sporttisempi kuin citypyörä.
Hybridit soveltuvat mainiosti pidemmille työmatkoille (yli 10 km), lenkkikaveriksi ja pyöräretkeilyyn. Ne toimivat myös hiekkateillä ja hyväkuntoisilla poluilla, maastoon niillä ei ole menemistä.

Citypyörät

Kaupunkipyörä, kuten nimityskin kertoo, soveltuu mainiosti kaupunki- ja taajamaliikenteeseen, suhteellisen lyhyille matkoille.  Sen ajoasento on pystyhkö ja siinä on vaihteita 1-11.  Jarruina citypyörissä on yleensä jalkajarru takana ja edessä käsijarru, vain käsijarrullisiakin versioita löytyy. Varustelultaan ne ovat runsaat – napadynamoetuvalo ja paristokäyttöinen takavalo on useissa malleissa vakiona.

Maastopyörät

Maasturi on varsinainen jokapaikanhöylä ja mainio yleispyörä. Sillä selviää niin asvalttiviidakossa kuin mahdottomalta tuntuvassa maastossakin, lenkkikaveriksi maantielle siitä ei kovin hyvin ole.
Vaihtoehtoja löytyy jousittamattomasta sinkulasta aina 200mm molemmista päistä joustavaan DH -pyörään. Tiivistettynä voisikin sanoa, että mitä agressiivisempaa ajamista tulet harrastamaan, sitä enemmän tarvitset joustoa.
Vaihteistoja maastopyöristä löytyy nykyään monenlaisia aina 3x11 vaihteisesta 1x12 vaihdemäärän. Jarrut maastureissa ovat lähes poikkeuksetta hydrauliset levyjarrut.

Edullisemmat (n.500,-) maastopyörät ovat ns. kaupunkimaastureita, joilla selvittää myös oikopolut. Todellisesta maastoonmenovälineestä pitää/kannattaa maksaa jo selvästi enemmän (alkaen 800-1000,-). Rengaskoot maastopyörissä ovat 29", 27,5" ja 26" sekä uusina ns. plussakoon renkaat.
26" rengaskoko alkaa jäämään monella valmistajalla pois valikoimasta ja sen useasti korvaa 27,5" rengas. Etuina isommassa rengaskoossa ovat parempi rullaavuus ja pito.

Maastopyöräilyssä on runsaasti alalajeja, alta löydät ne karkeasti jaoteltuina. Faktahan on että valtaosalla maastopyöristä voit ajaa (tai ainakin koittaa ajaa ;) ) maastossa kuin maastossa. Liian tiukka kategorisointi on turhaa ja osittain mahdotontakin. Tietyt pyörät vain sopivat tiettyyn maastoon sekä ajotyyliin paremmin kuin toiset.

XC eli CrossCountry = jos tykkäät ajaa pitkiä, vauhdikkaita ja teknisiä maastolenkkejä. Joustomatka suhteellisen lyhyt, 80-100mm, jäykkäperäisiä ja täysjoustoja. Rengaskooksi on yleisesti vakiintunut 29". XC -pyörät sopivat varsinaisen maastoharrastuksen lisäksi hyvin esimerkiksi työmatkapyöriksi varsinkin talvella.

Trail = näillä pyörillä hoituu perinteiset polkurymistelyt ja hauskanpito ehkä vähän lyhyemmillä mutta sitäkin agressiivisimmilla lenkeillä. Trailipyörät ovat yleensä täysjoustoja (toki poikkeuksiakin löytyy), joustomatkaa yleisimmin 120-150mm ja rengaskokona 27,5" sekä 29". Trail ja Enduropyörät ovat hyvin lähellä toisiaan, joten tiukka rajanveto ei oikein kannta.

Dirt = korkeat hypyt ja lihavat temput - lajiin kuuluu myös hyppyrien ja ratojen rakentaminen, joten älä ihmettele jos juniorisi yhtäkkiä kaipaa lapiota.

Enduro= näiden pyörien ominaisuudet alamäessä ovat lähellä dh-pyörää, mutta pystyt myös helposti polkemaan niillä mäen päälle ja ajamaan ihan perinteisiä maastolenkkejä. Voisikin sanoa että näissä pyörissä päästään jo hyvin lähelle sitä täydellistä kokonaisuutta, mitä maastopyöräilyssä on aina haettu ;) Joustomatkaa enduropyöristä löytyy kaikkea 120 jopa 180 milliin, täysjoustona tietysti. Rengaskokona 27,5" / 29" ja erilaisia runkogeometrioita löytyy myös melkoisesti. Maastopyöräenduro on kilpalaji ja enduropyöriä kutsutaan monesti trailipyöriksikin, termistö riippuu paljolti puhujasta, oli se sitten pyörämerkin edustaja tai maastoharrastaja.

DH eli Downhill = mäkeä alas ja lujaa – ylös hiihtohissillä tai työntäen. Joustomatkat 160-200mm, rengaskokona yleisesti 26" ja 27,5". DH -pyörällä ei juurikaan voi harrastaa muuta eli ainoaksi jokapaikan maastopyöräksi siitä ei ole.

Fatbike, läskipyörä, paksupyörä = 4 tuumaiset tai leveämmät renkaat. Alunperin talvipyöräksi kehitetty, mutta toimii mainiosti kaikessa maastoajossa ja maastossa retkeilyssä. Todella suuren ilmatilan renkaat tarjoavat hyvin erilaisen ajokokemuksen verrattuna perinteisempiin maastureihin. Pitoa, kantavuutta ja todella pehmeää ajoa!

Plussapyörät = Yleensä 2,8 - 3,0 tuumaiset renkaat. Plussapyörät ovat "tavallisen" maastopyörän ja paksupyörän välimaastosta. Noin kolmetuumaisen renkaan etuja ovat erinomainen pito ja maaston epätasaisuuksien hyvä "nielemiskyky". Plussarenkaassa ei myöskään ole tiettyjä fatbike -renkaan huonompia puolia, kuten itseohjautuvuutta ja tietynlaista raskautta osassa ajotilanteita. Jos läskipyörä ei ollut sinulle mieleinen niin plussapyörä voisi olla juuri se oikea. Monelle meistä se ainakin on ollut jäykkäperäisistä maastopyöristä Se pyörä ja niitä löytyykin tiimistämme useammalta! Valikoimamme plussapyörät ovat kaikki 27,5 tuumaista kokoa, 29+ on sitten täysin eri juttu.

Fitnesspyörät

Fitnesspyörä on hybrideistä askel kilpapyörien suuntaan. Lyhyesti sitä voisi kuvailla suoratankoiseksi maantiepyöräksi, jonka välitykset ovat hieman kilpapyörää "kevyemmät" ja ajoasento "leppoisampi". Treenilenkit ja työmatkat sujuvat vauhdikkaasti.

BMX

Temput ja hypyt, pienet 20" renkaat. BMX tarjoaa useita tyylisuuntia: Dirt - korkeita hyppyjä ja lihavia temppuja , Freestyle - temppuilua tasamaalla tai rampilla, Racing - kilpailua crossiradalla. Ollut myös junioreiden suosiossa yleisenä käyttöpyöränä.

Lapset ja nuoret

Lasten ja nuorten (3-10 -vuotiaat) pyörien yleisimmät koot ovat 12, 16, 20 ja 24 tuumaa. Viime vuosina hurjaan suosioon ovat nousseet potkupyörät. Potkupyörällä tasapainoharjoittelun ja vauhdikkaamman menon voi aloittaa jo hyvinkin nuorena. Monesti potkupyörästä siirryttäessä varsinaiseen polkupyörään jää apupyörävaihe kokonaan välistä.

12 ja 16 tuumaiset on usein varustettu apupyörillä ja ne ovat jalkajarrullisia, useissa malleissa on lisäksi etukäsijarru. 20 ja 24 tuumaiset ovat pääsääntöisesti vaihteellisia ja niistä 3 – 7 vaihteiset ovat jalka- ja käsijarrullisia ja 7-27 vaihteiset käsijarrullisia. Tärkein asia lastenpyörissä on oikea koko, liiallista kasvuvaraa ei pidä ostaa, sillä ylisuuri pyörä on vaikeasti hallittavissa  ja siksi vaarallinen. Laadukkailla lastenpyörillä on myös kova kysyntä käytettynä.

Maantiepyörät

Maantiepyöristä löytyy yhtälailla erilaisia alalajeja kuin maastopyöristäkin, eri tyyppisiin tarkoituksiin omansa.

Maantiepyörä (kilpapyörä/harjoituskilpapyörä) on nopein tapa liikkua maantiellä. Kapeiden renkaiden ja käyrän tankonsa ansiosta se soveltuu sekä aktiiviseen kisakäyttöön että harjoitteluun. Maantiepyörissä on jarrukahvoihin integroidut vaihdevivut ja 16-30 vaihdetta. Runkomateriaaleina on useimmiten alumiini tai hiilikuitu, teräsrunkoisiakin löytyy, yleisimmin alumiinirunkoisissa pyörissä on hiilikuidusta tehty etuhaarukka. Erilaisia runkogeometrioita ja ajoasentoja löytyy kisakireistä rennomppiin, joten jos olet hankkimassa ensimmäistä maantiepyörääsi, ota ihmeessä yhteyttä sähköpostitse tai tule käymään niin löydetään se oikea. Hinta ja materiaalit eivät auta jos pyörä on kisakireä kiritykki kun olisitkin halunnut leppoisan lenkkikumppanin.

Naisille ja miehille löytyy omat mallinsa, mutta monesti 170cm+ leideille sopii myös ns. miesten malli. Vaihtoehtoja kannattaa siis katsella myös miesten puolelta. Osa merkeistä tekee tismalleen samaa pyörämallia todella laajalla runkokokovalikoimalla, kuskin pituusskaala voi siis olla 150-200cm.

Cyclocross / monikäyttöpyörät saattavat pikaisesti katsottuna näyttää maantiepyöriltä, mutta niissä on huomattavia eroja. Cyclocross on oma kilpalajinsa, jossa ajetaan välillä hyvinkin vaikeissa maastoissa kilpaa. Suomessa suuri osa cyclocrossareista menee kuitenkin aivan muuhun kuin kisakäyttöön. Cyclocrosspyörä on monikäyttöisempi kuin varsinainen maantiepyörä. Lähes kaikkiin cycloihin saa täyspitkät lokasuojat, tavaratelineen, nastarenkaat jne. eli mitä mainioin yleispyörä työmatkoihin, retkeilyyn ja treenilenkeille. Runkogeometriat ovat maantiepyörää korkeampia ja lyhyempiä, ajoasento on lähtökohtaisesti hieman rennompi ja vakaampi. Toki cycloistakin löytyy toisistaan melkoisesti poikkeavia pyöriä, sillä osa on tehty kisakäyttöön ja osa selkeästi yleispyöräksi ja pidemmille seikkailuille. Runkomateriaaleina on alumiinia, terästä ja hiilikuitua, lähes kaikissa pyörissä on levyjarrut, joko vaijeri- tai nestetoimiset. Cyclocrosseista omaksi alalajikseen on viime vuosina erottunut ns. Gravel -pyörät. Suurimpana erona selkeästi enemmän tilaa rungossa ja etuhaarukassa, jopa maastorenkaat mahtuvat.

TT ja Triathlon -pyörät ovat erityisesti aika-ajoon ja triathloniin suunniteltuja pyöriä, joissa korostuu aerodynaamisuus ja mahdollisimman kompakti sekä tehokas ajoasento. Ajettaessa 180 km kilpaa on ilmanvastuksella melkoinen rooli ja triathlonpyörien rungot ovatkin useimmiten mahdollisimman aerodynamisesti muotoiltuja ja ajoasento hyvin aggressiivinen. Runkomateriaalina on useimmiten hiilikuitu.

Sinkulat ja fiksit ovat simppeleitä yksivaihteisia, joko kiinteällä välityksellä (fiksi) tai vapaarattaalla (sinkula). Käyttö joko rata-ajoa kilpaa tai urbaania tykittelyä betoniviidakossa. Pyörät ovat yksinkertaisia ylläpitää ja monia fiksi/sinkulakuskeja kiehtookin hyvin erilainen ajotuntuma verrattuna vaihdepyörään. Kiinteävälitteisissä ratapyörissä ei yleensä ole jarruja, eikä niihin välttämättä edes jarruja saa jälkiasennuksena, joten katuajo näillä pyörillä on hieman kyseenalaista ;)

Sähköpyörät

Nimensä mukaisesti sähköavustuksella varustettuja pyöriä. Sähkömoottori avustaa 25km/h nopeuteen asti, toki nopeampiakin malleja löytyy. Sähköpyöristä löytyy nykyään lähes kaikkien pyörätyyppien pyöriä sähköavustuksella (ei toki maantiepyöriä). Perinteinen napavaihteinen citypyörä sähköavustuksella toimii leppoisana kaupparatsuna tai rennoilla pyöräretkillä. Sähköavusteinen hybridi käy helposti auton korvikkeesta pitkilläkin työmatkoilla. Sähköavusteisella maastopyörällä tutut polut muuttavat luonnettaan ja ajosta tulee hyvin erilaista, hiki tulee kuitenkin varmasti!

Avustustekniikka on kehittynyt huimasti ja erilaisia ratkaisuja löytyykin nykyään reippaasti. Karkea jako on etuvetoiset vs. takavetoiset. Etuvetoiset sähköpyörät ovat huomattavasti edullisempia, sillä moottori on yksinkertaisesti pyörän etunavassa ja helpompi toteuttaa perinteiseen pyörän runkoon. Etuvetoisen huonona puolena on avustuksen keinotekoisuus voiman välittyessä eturenkaasta sekä pyörän etupään ylimääräinen paino. Etuvetoinen on hyvä valinta lyhyemmille matkoille ja rennompaan käyttöön. Takavetoisissa moottori sijaitsee yleensä pyörän keskiössä eli voima välittyy juuri sinne mihin se normaalistikin polkiessa välitetään, takarenkaalle. Keskiömoottorisen sähköpyörän avustus tuntuu hyvin luonnolliselta ja moottoreista löytyy yleensä sensorit, jotka aistivat kuskin toimintaa. Eli mitä kovempaa poljet, sitä enemmän avustusta pyörä antaa. Avustuksen tehoa säädetään erillisestä ohjaustangossa olevasta yksiköstä, yleensä eri tasoja on nelisen kappaletta.

Sähköpyörällä ajelee noin 50-150 kilometriä ennen akun lataustarvetta. Akun kestoon vaikuttaa todella paljon käytetty avustustaso, lämpötila sekä ajomaasto, joten valmistajien kilometrimäärät ovat aina suuntaa antavia.

Oikean koon selvittämiseksi tule käymään kaupalla, tutustu pyörien koko-ohjeeseen tai käytä kokolaskuriamme (löytyy verkkokaupastamme jokaisen pyörän tuotesivulta).